Siipiviina vie turmioon

Lauantai-iltana, puolen yön maissa Data tuuppasi kyytiä keskustassa sijaitsen kauppakeskuksen osoitteeseen ilman tarkennusta. Ajoin paikalle ja koska asiakkaita ei HETI näkynyt, soitin, kuten tavallista, keskukseen ja kiukuttelin missäköhän asiakkaat ovat. Ihan kuin keskus sen olisi tietänyt... Selvisi kuitenkin mistä asiakkaat ovat tulossa, joten päätin vielä hetken vartoilla.

Eipä aikaakaan kun pari kaverusta asteli autolle päin. Toinen oli huomattavassa humalatilassa. Molemmat istuutuivat takapenkille.

-"Saarenkylään", kuului kohdetoivomus.

-"Minne päin siellä", utelin.

-"Mikä se sun osote on, Johannes"? (nimi muutettu)

-"Öllöllöllö..."

-"No, mennään sinne Saarenkylään. Neuvon, kun päässään lähemmäs", tuumasi selvempi.

-"selevä"

Ajoin nelosramppia alas, kiihdytin autoa ja hiljensin radiota, jotta kuulisin mikäli oksennuksen ensioireita alkaisi kuulumaan. Ei kuulunut. Mies nukkui.

-"Yöööööö...!!!"

-" Oho, oijoi!"

-" voi perse!!"

Jokainen saa itse päätellä, mikä oli kenenkin kommentti. Kaverihan oksensi kuin Vesivius aktiiviaikoinaan. Ennen kuin sain kiesin pysäytettyä, oli tarinamme sankari oksentanut reippaat lastit, onneksi pääosin syliinsä. Hyppäsin autosta, avasin herrasmiehenä oven ja Johannes kasteli lumen peittämän maantienkin vatsalaukkunsa sisällöllään. Miten sitä riittikin...

Jossain vaiheessa, maantien poskessa viimassa seistessäni, ilmaisin halukkuuteni korvauksiin. Sovimme selvemmän kanssa, että hän hoitaa korvaukset ja annan kuitin tästä suorituksesta. Johannes saatiin kotiin ja paluumatka alkoi saattajan kanssa. Matkan aikana kyytiläinen kertoi, että olivat olleet työnantajan tarjoamassa saunaillassa ja tuumaili;

-" Mitähän Johannes tuumaa kun saa XXX euron kuitin kouraansa.."

-" Jaa, onko se sitten visumpaa sorttia?", aavistelin äänensävystä.

-" Sitten viimisen pääle"

-" Noo, siipiviina vie turmioon..", viisastelin.

-"Heh, heh.."

Loppumatka menikin olosuhteisiin nähden rattoisissa merkeissä, ikkunat auki.

Saavuimme takaisin lähtöpisteeseen, jossa kyytiläinen maksoi kyytin ja korvaukset. Hän ilmaisi huolestuneisuutensa siitä, tulenko sitten takaisin ajoon vaikka olin laskenut korvaussumman niin, että loppuyön ajot tuli kuitattua sillä.

-" Tästä kun pääsen, niin ajan suoraa päätä talliin, pesen auton sisältä, jätän kuivumaan ja lähden itse Mamman viereen köllölleen", vakuuttelin.

Mies uskoi sanaa ja kiitteli vuolaasti hyvästä kyydistä. Toivottelin parempaa illanjatkoa ja kaasutin korvat hulmuten tallin uumeniin...